Hei kaikki säbä-ihmiset, tai muut jotka ovat eksyneet seuraamaan tai satunnaisesti katselemaan blogiamme, nyt olis sit kausi paketissa kotipelien osalta ja kuvaus/kannustus- urakka ohi. Vielä olis silti hirmusesti tehtävää, kun noita pelejä on muokkaamatta vielä muutamia. Ja ei, kyseessä ei ole laiskuus tai saamattomuus, vaan koneet ei oikeen tykkää toimia yhteistyössä. Käyttöjärjestelmän kanssa on ongelmia ja mikä suurin, mulla loppuu tila tästä masiinasta, joten kovalevyn hommaus on myös edessä. Eiköhän nuo kaikki saada ensi kaudeksi hoidettua, mutta tämän kauden videot kotipeleistä JA YHDESTÄ VIERASPELISTÄ ilmestyvät aikajärjestyksessä, heti kun vain mahdollista ja muutamasta viimeisestä pelistä löytyy myös kuvia, niistäkin osa julkaistaan blogissa. (Jos joku pelaajista haluaa itsestään kuvia kentällä, niin ottakaa reippaasti yhteyttä)
Tässä nämä tämän hetkiset tärkeimmät uutiset.
Pysykää siis kuulolla!
Liluka&SqCk
Porilaista hulluutta!
Entisten salibandypelaajien kirjoitelmia porilaisen FBT Karhujen naisten edustusjoukkueen kuulumisista ja tapahtumista. Osittain Postaukset ovat videokoosteita menneistä peleistä. Seuratkaa miten Karhujen taival etenee ja mikä tärkeintä, käykää kannustamassa Karhunaiset vähintäänkin kotipeleissä voittoon!
FBT Karhut Naiset edustus
tiistai 3. maaliskuuta 2015
keskiviikko 4. helmikuuta 2015
FBT Karhut-SPV 13.12.2014
At last we're back!
Kaikkien näiden jatkuvien teknisten ongelmien jälkeen (vaikka loppua ei vielä näy), on suuri ilo, ja sydämen asia saada taas yksi peli pakettiin ja julkaisukelpoiseksi. Ensin kaatuu softat, sitten koneet, ja tämä harvinaisen tasaisin väliajoin. Täytyy sanoa, että tosiaankin vaatii pikkasen enemmän kun vaan pari tuntia omasta vapaapäivästä nää videoitten muokkailut, mutta asiaa vasrmasti helpottais, jos ei aina tarttis alottaa alusta kun ohjelmat sanoo "terve ja heipä hei..." ;)
Eiköhän tässä ruveta nyt lyömään sitten rahaa tiskiin, jotta kunnon pelit ja vehkeet saadaan kasaan, että sais ihan jatkossakin vielä tätä blogia ylläpidettyä, peräti ihan niinkin, että sais noita videoita tehtyä ihan tänne asti. Ei paljoa raakaversiot omalla koneella lohduta, jos niitä ei pysty tarvittavaan "muotoon" retusoimaan, pfff. Lisäksi haluamme loppuun vielä mainita, että koskaan, IKINÄ, ei kannata hankkia mitään Sonyn tuottamaa elektroniikkaa. Mitta täynnä, mutta mennään nyt näillä, kunnes uudet tuulet puhaltavat.
Tässä tämä kooste joulukuisesta pelistä:
keskiviikko 21. tammikuuta 2015
Kuvia ottelusta ÅIF- Karhut 18.01.2015
Tässä muutama kuva ottelusta, ennen varsinaista koostetta:
lauantai 17. tammikuuta 2015
perjantai 5. joulukuuta 2014
keskiviikko 3. joulukuuta 2014
Pohdintoja ja mielipiteitä maalivahdin merkityksestä joukkueessa
Kentän
laidalta peliä on aina helpompaa seurata kokonaisuudessaan, kuin
itse kentällä pelattaessa. Pelaajilla ei ole silmiä selässä,
joten se, joka kentällä pystyy helpoiten ja parhaiten seuraamaan
pelinkulkua, vastustajien kuvioita ja ennakoimaan mm. tulevia
hyökkäyksiä on maalivahti. Karhuilla maalivahdit ovat
aika-ajoin pyrkineetkin peliä ohjaamaan, ja se on äärimmäisen
hyvä ja tärkeä asia. Pitää myös muistaa, että maalivahti on
joukkueesta ainoa pelaaja, joka saa pelata palloa käsin, joten niitä
KÄSIÄ pitää käyttää, läpi koko pelin. Joukkuetta saa, ja
pitää auttaa!
Itse olen kiinnittänyt positiivisesti huomiota
muutamankin maalivahdin pelitapaan, ja kokonaisuuteen:
Hyvää
pelinlukua, käsien käyttöä, hyvää liikkuvuutta – tässä
muutama mielestäni tärkeä poiminta. Mitä laajemmin liikkuu
alueellaan, ja käyttää jalkojen lisäksi niitä käsiä korkeuden
ja leveyden lisäämiseen, sitä suuremman osan takana olevasta
maalista peittää. Tämä on matemaattinen fakta. Itse aikoinani
maalivahtina pelatessani ymmärsin tuon asian tärkeyden, etenkin
oman joukkueen puolustuksen, ja keskikenttäpelaamisen kannalta.
Kotipelejä
seuratessa on kyllä tullut huomattua, miten maalivahti jos
toinenkin, pelin jo omassa päädyssä pyöriessä, suoraan sanottuna
ISTUU oman maalinsa edessä, tai nojailee käsiinsä lattiaa vasten
polvillaan istuen ja PAIKALLAAN. Ja sitten vielä se olematon käsien
käyttö!! Mitä oikein on tapahtunut? Kun niillä käsillä voisi
peittää valmiiksi sitä maalin yläosaakin, mutta ei... Jalatkin
kyllä toimivat niitä maata pitkin tulevia vetoja vastaan jos kiire
tulee, se kerrottakoon! Korkeat pallot voi poimia vain käsin! Tätä
paikallaan kökkimistä ja maalin peittämättä jättämistä mä en
vaan voi ymmärtää. Maalivahti on pelissä se, joka juoksee
vähiten, niin pitääkö sen herra isä vielä oikein istua pelin
aikana? Maalilla voi, ja PITÄÄ liikkua silloinkin, kun sitä ”jo
syntynyttä paniikkia” ei vielä ole. Välillä on jopa tuntunut,
että tolppien välissä on täysin kädetön, ja lisäksi vielä
puolijalatonkin veska. Ihan kuin olisi opeteltu pelaamaan kädet
vartalonmyötäisesti. Miten torjut käsillä yllättäen kohti
yläpesää tulevan pallon, jos nojailet niillä lattiaan hyökkäyksen
ollessa käynnissä, ja käytät niitä lähinnä ryömimiseen?
-Aivan: Tuurilla!
Toinen suurempi puute monella maalivahdilla on se, että se vähäinenkin liikkuminen, mikä tapahtuu, tapahtuu tasan maalitolppien välissä. Siinä kyllä riittäisi tilaa liikkua, enemmänkin kuin vain se ”oma pyhäalue”, ja kuten jo aiemmin mainittu, mitä enemmän kerkiää tulla vastaan, sitä suuremman alueen takana olevasta maalista peittää. Toimiessaan tämä pakottaa vastustajan myös joko laukomaan tai syöttämään jo kauempaa, sillä eihän pelaaja voi maalivahdin läpi juosta. Tällaisia ylämummoja olisi muutaman joukkueen häkkiin suhteellisen helppo vedellä, koska niin moni maalivahti kököttää lähestulkoon maalin sisällä, jopa vielä silloinkin kun ollaan jo hyökkäysalueella tai laidasta tulossa.
Tämä
vaatisi siis sitä kuuluisaa treeniä, treeniä ja treeniä – Omiin
kaukovetoihin vauhdista voimaa ja tarkkuutta, ja maalivahdille
harjoitusta niiden nappailuun ja pelin avauksiin, ja lisää
rohkeutta peliin. Jos näitä vastustajan (onnistuneita)
kaukovetoja saisi napsittua enemmän suoraan oman veskan hanskaan,
tai vähintäänkin ohjattua torjumalla muualle kuin suoraan
keskelle, vähentäisi tämä teoreettisesti sitä naisille kuuluisaa
”räiskimistä maalin edustalla”. Tämä taas loogisesti
vaikuttaisi myös omaan kokonaispeliin. 1.divisoonan
maalivahtitasossa (kuten jo ihan joukkueiden kokonaisuuksissakin) on
niin paljon tasoheittelyä, että juuri siitä syystä muunmuassa
maalivahtipelille jääkin yllättävän suuri rooli. Joukkuelajihan
tämä on, ja sen ollakseen pelinä toimivaa, on jokaisen yksilön
tehtävä kaikkensa, ei itsensä, vaan joukkueen eteen.
Tällä
kaudella monella joukkueella puolustus on kirjaimellisesti sanonnan
mukaan ”hidas, mutta kankea”, ja meillä taas tuntuisi olevan
nopeitä kipittäjiä hyökkäyspuolella, joka antaisi tietenkin
veskalle enemmän tilaisuuksia myös niihin kuuluisiin pitkiin
avauksiin, ja täten mahdollisuuksia esim. nopeisiin 1-1 tai 1-0
tilanteisiin, ja tietenkin niistä seuraaviin jatkotilanteisiin.
Kuten kaikki, tämäkin vaatii tietenkin terveen järjenkäytön
lisäksi myös hyvää pelinlukutaitoa. Sivustaseuraajan kun on niin
helppo sanoa, että tilaisuuksia on kyllä ollut. Tosin, tällä
kaudella olenkin positiivisesti yllättynyt siitä, että pitkiä
avauksia on lisätty.
Täydellinen pitkä avaus on mielestäni luja
(vrt.nopea), matala, viivan tuntumaan.
Treeniä vaan lisää, ja voilà!! Kun laitapelaaminenkin on
hallussa, on tällaisella taktikoinnilla helppo nopeasti muuttaa
pelin suuntaa, ja ”juoksuttaa” vastustajaa ja joissakin
tapauksissa ”sekoittaa urakalla pakkaa”. Toimiessaan tällaisen
taktiikan lisäys peliin toisi meille lisää plussaa ja saattaisi
joukkueen jos toisenkin kyllä varmasti pulaan. Onhan näitä jo
tällä kaudella nähtykin: kun homma toimii, verkko heiluu...
Karhunaiset ovat kehittyvä, potentiaalisia pelaajia omaava joukkue, jossa suuri ikäjakauma varmasti on myös plussaa. En ole ollut kärpäsenä katossa, mutta vaikuttaisi, että joukkuehenki on kohdillaan, ja tytöt pystyvät mihin vaan, kunhan asia kerrallaan saadaan kohdilleen.
Teksti saattaa kuulostaa itsekkäältä näin ex-maalivahdin suusta, mutta ei tässä vielä kaikki, pohdintoja on tulossa lisää ;) Eikä pelkästään maalivahdeista :D
Muistakaa, edelleen nämä ovat vain meidän näkemyksiämme.
Is this fact or fiction? -It's your choice... ;)
© #Sqck
sunnuntai 30. marraskuuta 2014
JoKa v. Karhut 30.11.2014
1.ERÄ
Tänään maalilla on Katja Lehtonen.
Karhut hädin tuskin ehtivät asettua Joutsenon kaukaloon, kunnes JoKan Elina Suutari vippaa pallon Katja Lehtosen selän taakse. (ajassa 03:12). Muutama minuutti tästä Andrea Gerdes ottaa 2 minuutin rangaistuksen JoKalle mailaan lyömisestä tai potkaisemisesta. Peli tuntuu olevan ilmeisen rajua, tai sitten tuomarit ovat pillit huulilla huvin vuoksi, sillä ajassa 08:19 Karhujen Inari Aarola ottaa rangaistuksen samaisesta syystä. Molemmat joukkueet kestävät alivoimansa. Seuraavaksi JoKan Noora Heikkilä huitoo itselleen korkeasta mailasta kakkosen ja eikun penkille. Rangaistus ei Joutsenon menoa muuta, eikä aikakaaan joukkueen palattua täysilukuiseksi, kun Liisa Laapio, lapioi pallon maalin, Johanna Partisen syötöstä. Ensimmäiselle katkolle lähdetään siis 2-0 JoKan johtaessa.
2.ERÄ
Karhut tuntuvat olevan ahdingossa ja peli on rajua. Ella Ahtiainen ottaa joukkueelleen taas yhden kakkosen lisää, ajassa 21:36 (syy: mailaan painaminen tai sitominen). Jälleen Karhut kestää alivoiman, mutta ajassa 29:29, Johanna Partinen antaa passin ja Elina Suutari ei erehdy, tilanne on nyt siis 3-0. Miten ollakkaan ajassa 34:02 taas on yksi karhuleidi rangaistuspenkillä. Tällä kertaa Heli Kuusiluoto, mailaan lyömisestä tai potkaisemisesta. Tätä alivoimaa Karhulauma ei enää kestä, vaan taas on Liisa lapioimassa pallon karhun pesään. Ylivoima maalin teki siis Liisa Laapio, Charlotta Seppäläisen syötöstä ajassa 35:32. Harmillisesti Vastustaja johtaa siis jo 4-0. Ajassa 36:11 maalitykki Kaisa Marttila saa tällättyä pallon vihdoin vastustajankin verkkoon, syöttäjäksi merkitään Heli Kuusiluoto. Näitä vain oli vaadittu tänään lisää. Reilu minuutti tästä Heli Kuusiluoto ottaa taklaamisesta itselleen rangaistuksen, näitä EI kaivattu yhtään enempää. Joko joukkue on ahdingossa, tuomarilinja on perseellään tai molemmat.
3.ERÄ
Hetki sitä ehdittiinkin jo toivoa, että Karhun raivolla vielä kavennuksia tasoitukseen asti isketään, mutta näyttää siltä että Liisa Laapion lapioinnit eivät vain mene maalista ohi. Ajassa 51:32 Siis JoKan viides maali. Rytinä ja ryske jatkuu, sillä Tiia Pajunen ottaa rangaistuksen muutama minuutti JoKan maalin jälkeen, syynä jälleen mailaan lyöminen tai potkaiseminen. Ajassa 57:28 JoKa ottaa aikalisän, mikä nyt on vähän hifistelyä, mutta saapahan Karhut samalla hetken hengähtää ja suunnitella vielä iskua. Heti JoKan aikalisän jälkeen Lyylimaija Toivola päättää, että eihän me tänne vain yhtä maalia tultu tekemään. Karhuille siis toinen maali ajassa 57:34, syöttäjänä Julia Hirvikoski. Viimeisellä minuutilla, 59:31 Madeleide Heiskanen parantaa joukkueensa maalisuhdetta ja laukoo JoKan kuudennen ja koko ottelun viimeisen maalin.
Peli päättyi siis ikävästi Karhujen tappioon 6-2.
©Liluka
lauantai 29. marraskuuta 2014
Sudet-Karhut 29.11.2014
1.ERÄ
Pelin ensimäisen maalin iski Karhujen Kaisa Marttila, kun ottelua oli kulunut vain 3:27.
2.ERÄ
Toista erää ehdittiin pelaamaan vain reilut neljä minuuttia, kun Sudettarien Iina Tiitinen ottaa rangaistuksen vaarallisesta pelistä. Tästähän Karhulauma innostui ja Terja Lepistön syötöstä ja jälleen Kaisa Marttilan viimeistelyn toimesta syntyi ylivoimamaali.
Ajassa 30:11 Susien Heli Nokelainen saa kavennettua tilannetta, mutta reilut kaksi minuuttia myöhemmin Ilona heinilän syötöstä on hyötyä ja Terja Lepistö yllättää Susien Emmi Pölösen.Tilanne on on siis 1-3 Karhuille. Ehtii kulua vain pari minuuttia ja pallo on yllättäen Karhujen verkossa. Susien Iina Tiitinen (joka siis aikaisemmin kärsi jäähyn) onnistui yllättämään Milla Halmeen. Ajassa 38:49, Marianna Tynkkynen ottaa vielä jäähyn. Erän päätyttyä tilanne on siis 2-3, edelleen Karhuille.
3.ERÄ
Ajassa 44:53 Heli Kuusiluoto saa syötön Inari Aaroralta ja maalihan siitä syntyy, samassa ajassa Marianne Tynkkynen ottaa jäähyn (mailaan lyöminen tai potkaiseminen). Sudet käyttää ylivoiman hyväksi ja Nelli Alanko iskee maalin Iina Tiitisen syötöstä, ajassa 45:20. Perus karhuluonnehan ei muutamasta maalista masennu, vaan jatkaa leuka pystyssä, kuten tässäkin tilanteessa. Minuuttia myöhemmin Sini Valtanen päättää Kaisa Marttilan syötöstä varmistaa johtoasemaa ja iskee Karhujen viidennen maalin. 13 sekuntia myöhemmin Iina Tiitinen nappaa pallon Karhun pesään ja tilanne kavenee jälleen neljään-viiteen.
Tässä vaiheessa Sudet ottavat aikalisän.
Aikalisästä kului vain 18 sekuntia, kun Tiia Pajunen kuittaa Karhuille yhden maalin lisää, yllättäen syöttäjänä toimi taas Kaisa Marttila. Ajassa 58:05 Sudet ottavat maalivahdin pois ja sehän kostettiin. Ilona Heinilä syöttää ja Heli Kuusiluoto saa lyödä pallon tyhjiin. Tämän jälkeen Karhut käyttävät aikalisänsä.
Ajassa 59:49 Katariina Hujanen tekee heidän viidennen maalinsa, Heli Nokelaisen syötöstä. Tästä vain kuusi sekuntia ja Terja Lepistö saa tilaisuuden lyödä pallon tyhjään maaliin, tästä syöttöpiste Inari Aarolalle. Tämä oli siis Karhujen kahdeksas- ja voittomaali!
Kaiken kaikkiaan peli oli ilmeisesti haasteellinen, mutta ompahan ainakin yksi haaste voitettu ja ainahan se voitto makealle maistuu :)
Tästä on siis hyvä jatkaa huomiseen koitokseen JoKaa vastaan.
©Liluka
torstai 27. marraskuuta 2014
Viimeisiä kotipelikuulumisia ja pohdintoja alkaneesta kaudesta
Näin
kun on jo useamman kauden Karhujen pelejä seurannut, niin kehitystä
mielestäni suuntaan jos toiseenkin on tapahtunut. Pelaajia on
vaihtunut aika läjä, ja jo pelkästään se lienee sekoittaneen
pakkaa, vähän liikaakin. Nihkeästi alkanut alkukausi oli juuri
paranemaan päin kun 15-16.11.2014 saatiin kotipeleissä tuplapotti,
mutta jo muutenkin loukkaantumisista kärsineet Karhut joutuivat
kokemaan yhden menetyksen lisää, kun PIskua vastaan
sunnuntaina 16.11.2014 Sorila loukkaantui, ja kausi on hänen
osaltaan nyt pulkassa. Jalka rysähti kyllä niin hurjasti, että
meinas omakin sydän pysähtyä.”Eturistiside katkennut,
kierukka repeytynyt, ja kaikki mahdolliset nivelsiteet menneet.
Leikkaus edessä ja 9 kuukautta pallo- ja kontaktilajikieltoa.”
Onneksi molemmat koivet ovat edelleen silti tallessa. Ei nallesta
onneksi kertalaakista jalatonta tehdä, se vaan istuu sitten hetken
mättäällä syömässä marjoja :) Harmittaa kyllä niin
perkeleesti, kun on nyt yksi tärkeä ”syöttö- ja laukaisutykki”
vähemmän.
Tällä
kaudella 1.divariin on tietenkin noussut taas uusia joukkueita, ja
kuten jo mainittu, Karhuissakin muutoksen tuulet ovat puhaltaneet,
joten ehkä se yhteinen pelisävel vaan tosiaan on vielä hukassa,
mutta varmasti suuren työnalla. Viime kauteen nähden tämä kausi
on ollut suoraan sanoen pettymys, mutta nyt vaan reeniä reeniä...
Ja ainakaan meidän fanien volyymitasoon se ei millään muotoa
vaikuta :D Vaikka oltaisiin sata maalia tappiolla, pelataan kunnialla
loppuun. Hymy korviin, ja tukka tötterölle! :) Jokaisessa ottelussa
nyt vaan on niin, että toinen voittaa, toinen häviää, ja sen
perusteella jaetaan pisteet. Eikä nyt mitään tasapelimussutuksia.
Aina ei ole kysymys siitä kumpi on parempi joukkue varsinaisessa
ottelussa, mutta jos ottelussa ei pelata joukkueena lainkaan, on
silloin aina tyydyttävä olemaan se toinen osapuoli, joka EI poistu
areenalta tanssahdellen. Kuitenkin joukkueen henkisen hyvinvoinnin
kannalta tarvittaisiin niitä voittoja. Jos joukkue aina häviää,
on vaikeaa lähteä suurella sydämellä ja 100% tsempillä
seuraavaan peliin, ja peli peliltä pienemmätkin asiat alkavat vaan
masentaa enemmän ja enemmän. Jokainen kausi päättyy kuitenkin
samalla tavalla: kolmella on mahdollisuus nousta liigaan, kolme
putoaa sarjan alemmas. Miten ikinä Karhujen taival eteneekään,
tarvitaan sekä joukkue-, että yksilökehitystä, taistelutahtoa,
yhteishenkeä, viimeistelyä. Kun kaikki ovat tehneet parhaansa,
pitäisi olla syytä hymyyn. Numerot ovat vain numeroita. 1.divari on
nyt ja tässä, ja siellä taistellaan.
Syöttelypelissä
parannusta on tapahtunut. Ainakin edelliseen kauteen verrattuna on
pyritty syöttämään huomattavasti monipuolisemmin ja
rytmikkäämmin, mutta tuntuu, että maalintekijöitä uupuu ja
viimeistely on ollut jokseenkin puutteellista, ehkä hätäistä
olisi oikea termi. Viime kausilta tuttua ”ryskettä ja ryminää”
ei myöskään ole nyt nähty läheskään niin paljon kuin ennen.
Enkä tarkoita vastustajan murjomista ambulanssin kyytiin, vaan
lähinnä sitä ”mä vittu haluan sen pallon!” -meininkiä.
Torkkeli on myös joutunut olemaan sivussa kentältä, joten silläkin
varmasti lienee oma vaikutuksensa. Toki, kausi on käynnissä, ja
aikaahan on vielä järjestää vaikka minkälaista yllätystä ;)
Hyökkäyspelissä
toivoisimme näkevämme tulevaisuudessa lisää muunmuassa
”one-timereita”, nopeita seinäsyöttöjä, ja vähemmän
yksilökikkailua, koska ainakin näin 1.divisioonassa tuntuu monella
joukkueella olevan suuria puutteita maalivahtipelissä, ja todella
moni joukkue lähettää aina kaksi pelaajaa yhden pallollisen
pelaajan perään. Sen lisäksi, että maalivahdit ovat usein täysin
hakoteillä jo muutenkin, asettuu koko vastustajan joukkue (tai no
3-4 pelaaja vähintään) samaan linjaan maalin edustalle, jolloin
maalivahti ei näe juuri mitään, mistään (tämäkin täysin
käsittämätöntä kun puhutaan tämän tason salibandysta). Näin
meille jää, kuin tilauksesta, tilaa muulle rakentavalle, kuin sille
maalin edessä kikkailulle, esimerkiksi kunnon kaukopommeille
laidoista. Kulmapelaamiseen rohkeutta lisää ja viivan tuntumaan
tarkkoja syöttöjä. Ja tämä vain siis täysin IMO.
Usealla
joukkueella on myös ollut vaikeuksia käynnistää omia
hyökkäyksiään. He toistavat samaa kuviota kerta toisensa perään,
joko saaden sen toimimaan, tai sitten ei. Ehkä yksi viidestä
hyökkäyksestä saattaa olla jotain uutta sohimista ja usein peli
kilpistyy pyörimään keskialueelle. Lisää tarkkaa karhunsilmää
peliin, ja moni joukkue on pulassa! Oma mielipiteeni on se, että
sarjataulukon kärjessä ovat tällä hetkellä ne joukkueet, jotka
peleillään ovat sijoituksensa täysin ansainneetkin. Mutta tiedän,
mä niin tiedän, Karhut tulevat vielä! Olemmehan sentään ainut
karhulaji, joka ei talviunia nuku! Tämä ei vielä ole
salibandyliigaa, mutta teoreettisesti vain askeleen perässä. Ei
tässä mitään kouluasählyä ole tultu pelaamaan tai katsomaan.
Go
girls! FBT Karhut on joukkue, jota on ilo kannattaa! Välillä
tuntuu kuin olisi itsekin kentällä mukana, se on tunne jota on
vaikea millään korvata! Kiitos!!
©#Sqck
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)